Kuumailmapallot, pilvet, norsut ja muut lentävät asiat

Viime syksynä näpertelin suloiselle serkkuvauvalle mobilen. Pinterestistä vähän inspiraatiokuvia, kankaita.comista iso kasa erivärisiä askarteluhuopia (Tampereen askartelukauppojen värivalikoima askarteluhuopien osalta oli ällistyttävän suppea.), kaappien pohjilta nyörejä ja muuta tingeltangelia, ja sen suurempia suunnittelematta hommiin. Askartelujutuissa suunnittelu sujuu parhaiten samalla kun tekee, ja lopputulos on aina kuitenkin jotain ihan muuta kuin aluksi ajatteli.

Kantavana ajatuksena oli kuumailmapallot, niitä pitäisi ainakin olla. Ensin mietin liimata pallot hehkulamppujen päälle, mutta käytännössä lamppu tuntui vähän liian painavalta kevyeen mobileen. Armaani keksikin loistoidean, liimata kangas ilmapallon päälle. Kun liima kovettui, kangas jäi pallon muotoon, vaikka alla oleva ilmapallo kuvassa olevasta testikappaleesta tyhjennettin. Lopullisiin versioihin valittiin valkoiset pallot (Punainen kuulsi huovasta vähän läpi.), ja ilmapalloihin jätettiin ilma. 

Sitten lisättiin muita taivaalla liiteleviä asioita, niinkuin pilviä, pisaroita, ja.. öh, norsuja.

Ja metrikaupalla söpöä pientä viirinauhaa.

Kuumailmapallojen korit on tehty pullonkorkeista, päällystetty ensin foliolla, ja liimattu päälle pitsinauha.

Sitten vimmattua koristelua. Nappia, nyöriä, pompom-nauhaa, pari kulkustakin löysi tiensä pisaran sisään.

Korien pohjiin piirsin vielä tussilla hymynaamat, ne näkyvät vain vauvaperspektiivistä katsottuna.

Seuraavaksi oli vuorossa asettelu. Sidoin eri mittaisia valkoisia nyörejä kahteen erikokoiseen rottinkirenkaaseen, ja kiinnitelin koristeita niihin nuppineuloilla. Tovin mallailun jälkeen kaikki löysivät paikkansa.

Sitten ompelin koristeet paikoilleen.

Täytyy myöntää, että taisi tästä tulla enemmän äidin, kuin vauvan esteettiseen silmään sopiva. Mutta hei, ah niin söpöä, ja sitä paitsi äidin onni on suoraan verrannollinen vauvan onneen.♥

Teepparitehdas

Jokin selittämätön luonnonvoima tuntuu kerryttävän kaappeihin kankaita enemmän, kuin niitä ikinä ehtii käyttää. Välillä täytyy pistää pystyyn teepparitehdas, nopein tapa tehdä tilaa kangaskaappiin.

Kaikki paidat on tehty samalla raglan-hihaisella kaavalla.

Yksityiskohtana pieni rintatasku

Kesää kohti!

Pesulappupuput

Vuoden tauon jälkeen yritän herätellä blogia vähän eloon. Kaikenlaista pientä on tullut näperreltyä tässä vuoden aikana, post-bloggaan (onko se edes sana?) tässä lähiaikoina joitakin niistä.

Ensimmäisenä vauvajuttuja. Ystäväpiiriin syntyi viime keväänä neljä vauvaa lyhyen ajan sisällä, ja vauvaleluja oli näppärää tehdä sarjatyönä.

Pesulappupupujen ideana oli tehdä pienille leluja, joka näyttäisi, tuntuisi, maistuisi ja kuulostaisi vauvasta mielenkiintoiselta. Useimmiten vauvasta lelussa kaikkein kiinnostavinta on pesulappu, eli niitä sitten ja paljon! "Pesulappuina" saivat toimia erilaiset nauhat, joista leveimpien sisään piilotin rapisevaa foliomuovia. Lelun ei ollut tarkoitus näyttää miltään tietyltä hahmolta, valitsin yksinkertaisen hevosenkenkä-muodon, koska siitä on vauvan helppo pitää kiinni. Valmiina lapsiraati tuomitsi ne kuitenkin pupuiksi, ja sehän sopii! Silmät ja nenä ovat valmiita huopanappeja.

Ja pupun pään sisälle vielä muutama pieni kulkunen kilisemään.

Viikset piirsin tekstiilitussilla.

Pupuperhe valmiina lähtemään maailmalle,

Välillä itsellekin

Sain pitkästä aikaa tehtyä jotain itsellekin. Aloitin papukaijapaidan piirtämisen jo muutama kuukausi sitten, mutta inspiraatio lopahti, ja paita jäi lojumaan kaapin pohjalle. Törmäsin kuitenkin joku tovi sitten kivassa käsityöblogissa vinkkiin, jota piti päästä kokeilemaan.

Blogissa neuvottiin laittamaan kankaan nurjalle puolelle kontaktimuovi ennen piirtämisen aloittamista. Muovin tarkoitus on estää kankaan venyminen piirtäessä. Ja voi hyvänen aíka, temppu toimii kuin unelma! Kankaalle piirtäminen muovin kanssa on ihan yhtä helppoa kuin paperille, pitkätkään viivat eivät tuota mitään ongelmia. Hyvästi rasittava miniviivapiirtäminen venymisen takia, oi miksi kukaan ei ole kertonut tätä minulle aiemmin!

Paita valmiina.

Rusettipipoa olen halunnut jo pitkään, ja sehän on tosi helppo ja nopea toteuttaa. Kunhan vaan saa aikaiseksi. Ohjeet pipoon löytyvät täältä.

Mannekiinina oleminen onkin haastavampi juttu.

Koska pienet apulaiset..

Olen jo jonkin aikaa yrittänyt löytää keinoa parantaa kangastussipiirrustusten värinkestävyyttä. Periaatteessahan kangastussi silitettynä kestää jopa 95 asteen pesun, mutta käytännössä väri kyllä haalistuu. Olenkin pessyt kaikki tussityöni korkeintaan 40 asteessa, mutta silti ajan myötä piirrustukset haalistuvat jonkin verran. Ihan kivan näköisiä silti, mutta.. Nyt löysin sattumalta värinkiinnitysaineen *klik*, jota ajattelin kokeilla. Tuote ei ole ehkä tarkoitettu ihan tämäntyyppiseen kankaanvärjäämiseen, mutta aion silti testata, olisiko tästä apua. Palaan asiaan.

Silitysmuovirakkautta

Ostin jo jonkin aikaa sitten heräteostoksena alennuksesta muutamia silitysarkkeja, ja unohdin ne sitten tyylikkäästi kaapin pohjalle. Silitysarkithan ovat kankaaseen kiinni silitettävää ohutta muovikalvoa. Kun arkit sattumalta löytyivät kaapin pohjalta, teki mieli kokeilla niitä. Yksi harmaa pipo oli jo pitkään kaivannut jotain kylkeensä, ja pääsi sitten koekaniiniksi.

 Näytin pipon omistajalle värivalikoiman, ja kysyin minkälaisen kuvan hän haluaisi pipoa koristamaan. "Vaaleanturkoosin pupun.", kuului vastaus. Luonnostelin pupun ensin paperille, ja leikkasin sitten ääriviivoja myöten irti.

Sitten leikkasin turkoosista arkista pupun pohjan, ja silitin kiinni.

 Seuraavaksi vain leikkelin ja sommittelin yksityiskohdat erivärisistä muoveista. Silitysmuoveja voi silittää huoletta päällekkäin. Yksityiskohtien tekemistä ei meinaa malttaa lopettaa, "Ehkä vielä viikset.. ja yksi varjo tuohon.. Ja tuohon..".

Lopputulos oli kovasti sekä pojan, että äidin mieleen. En ole pitkään aikaan innostunut mistään näin paljoa, tämä oli tosi helppoa, ja vielä enemmän hauskaa! Ja aikaa meni ehkä puolisen tuntia. Oi, oi ja oi!

Lisää tilaa

Lastenhuone alkoi kärsiä tilan puutteesta. Ei niinkään siksi, etteivätkö lapset olisi sinne mahtuneet, mutta ne tavarat, romut, roinat ja mitä niitä nyt on. Onnettomat. Ja ekaluokkalainen alkoi myös kaivata pientä omaa tilaa, ja työpöytää läksyjen ja muiden omien juttujen tekemistä varten.

Purettiin siis lastenhuone atomeiksi, ja koottiin takaisin. Tervetuloa!

Pitkä ja kapea huone jaettiin kahdeksi kerrossängyn avulla, vasemman puolen sai pieni sisko ja oikean isoveli.

Vanhat vaatekaapit siirrettiin takaseinälle, ja raskaan oloiset liukuovet otettiin pois. Niiden tilalle ompelin paneeliverhot, jotka liukuvat kattoon kiinnitetyssä liukukiskossa limittäin. Oikein hyvin toimivat ovet, ja säilytystilaa on nyt myös kaappien päällä, kattoon asti.

Kaappien jälkeen, nurkkaan, jäi tilaa työpöydälle. Pöydän yläpuolelle laitettiin avohyllyjä kattoon asti.

Sängyn yläreunan korkeudelle laitettiin myös pieni hyllykkö, joka toimii samalla yläsängyn yöpöytänä.

Sängyn alla on suuri säilytyslaatikko, johon upposi mieletön määrä roinaa.

Pienen siskon puoli.

Alasängyn toiselle puolelle ompelin verhon, joka rajaa huonetta mukavasti. Sängynpeitteet Beditiltä, niin kätevät, sängyn petaaminen onnistuu jopa pikkusiskolta.

Vanhasta Ikean Trofast-hyllystä sahattiin yläreunat irti, kiinnitettiin toisiinsa, ja pehmustetyynyn kanssa siitä tuli mainio penkki ikkunan eteen.

Ompelin istuintyynyn nurkkiin narut, joilla tyynyn saa sidottua tukevasti paikalleen.

Oven pieleen, nurkkaan, mahtui Ikean Kallax-hyllyjä melkein kattoon asti. 

Säkkituoli sai vähän uutta kangasta pintaansa, ja nielee kaikki pehmot, tyynyt ja viltit.

Ja verhotkin vielä kyhäsin kankaanjämistä.

Kaikella on nyt paikkansa. Mahtavaa.♥

Nukketehdas

Törmäsin joku aika sitten artikkeliin äidistä, joka tuunaa nukkeja uuteen uskoon, ja kun törmäsin kirpparilla pariin halpaan Bratziin, ajattelin kokeilla jotain samankaltaista. Onhan nämä aika kamalia.

Ensin kynsilakanpoistoaineella kasvot puhtaiksi.

Toinen nukke oli elämänsä aikana saanut vähän lisämeikkiä kuulakärkikynällä, eikä se onneton irronnut millään.

Peitin luomet akryylimaalilla.

Samalla maalilla uudet kasvot.

Kasvot valmiina.

Molempia nukkeja oli myös joku pieni kampaajan alku käyttänyt harjoituskappaleinaan, joten hiuksetkin vaativat vähän laittoa.

Mustatukkaiselle tytölle ompelin lisätukkaa kaljun päälle, ja letitin sen yhteen nuken omien hiusten kanssa.

Punatukkaisen polkka vaati vain vähän tasoitusta.

Seuraavaksi tarvittiin uudet jalat, vanhat eivät enää oikein sopineet tyyliin, ja toiselta nukelta ne puuttuivat kokonaan.

Muovailin uudet kengät uunissa kovetettavasta askartelumassasta.

Ja maalasin akryylimaalilla.

Sitten vielä mekkotehdas käyntiin.

Mustikka ja Mansikka.

Tyttären ensimmäinen kommentti oli: "BYYYÄÄÄÄHH, niillä on rumat naamat, äiti laita niille ne hienot naamat takaisin!!". 

Mutta kelpuutti onneksi lopulta.

Ihanaa näpertämistä, näitä täytyy tehdä toistekin!